Zermatt

Pitkä odotus on takana ja taas on uusi talvi aluillaan. Taivalkoskella on lumi maassa ja tällä viikolla on lämpötila ollut kylmillään -20 astetta. Vielä ei Taivalvaaralla pääse laskemaan, mutta naapurissa Rukalla kylläkin.

Vauhtia rinteeseen käytiin hakemassa Zermattista. Lokakuun alussa lensimme Zurichiin ja sieltä matkaa jatkettiin junalla Zermattiin. Siellä oleva jäätikkö, Matterhorn Glacier Paradise, on syys-lokakuussa paikka jonne lähes kaikki maajoukkueet matkaavat hiomaan laskuaan kisakuntoon. Niin tänäkin vuonna. Maajoukkeiden lisäksi paikalla oli isoja laskijaryhmiä mm. Kanadasta, USA:sta ja Venäjältä.

Riikan veli Riku osallistui syyskuussa ylioppilaskirjoituksiin ja sen johdosta laadimme oman suunnitelman leirin suhteen. Olin Riikan kanssa Zermattissa 4.-19.10, Riku jäi jatkamaan maajoukkueen kanssa aina 1.11. saakka. Pari viikkoa treenasimme keskenämme.

Jäätikkö missä laskimme, sijaitsee todella korkealla. Ylin hissiasema on 3880 m korkeudessa. Zermattin kylästä, joka on n. 1600 metrin korkeudessa, matkataan jäätikölle kolmella eri hissillä. Nopeimmillaan ylös päästiin noin kolmessa vartissa, ruuhkaisimpina päivinä aikaa meni puoli tuntia pidempään. Majapaikasta kävely ala-asemalle kesti 10 min. Pisimmillään meni siis 1,5 tuntia ennen kuin oltiin ylhäällä asti. Taivalkoskelta ehtii nopeammin 90 km päähän Rukalle laskemaan!

Zermattin kylä on käytännössä autoton. Tai onhan siellä autoja, mutta ne ovat kaikki hyötyajoneuvoja. Takseja, busseja ja työkäytössä olevia lava-autoja. Autot ovat sähkökäyttöisiä ja pieniä. Paikalliset liikkuvat paljon pyöräillen ja niistä sähköavusteisia pyöriä on varsin iso osa. Meillä liikkuminen paikasta toiseen tapahtui kävellen.

Päivärutiini oli hyvin pitkälti seuraavanlainen. Aamulla lähdimme liikkeelle vähän ennen yhdeksää. Ylös jäätikölle, siellä alkuverryttelyt ja treenit. Takaisin alhaalla oltiin kahden, puoli kolmen aikoihin. Sen jälkeen lounas ja pieni lepotauko. Puoli viiden aikoihin suuntasimme urheilukentälle, jossa oli päivästä riippuen palauttelua, keskivartalojumppaa, huoltavia liikkeitä, sekä nopeus- ja kimmoisuusharjoitteita. Joinain päivinä päälle pienet kylmähoidot viereisessä purossa istuen. Takaisin majapaikkassa olimme klo 17.30-18.00. Siitä suoraan kauppaan ja ruuan laittoon. Treenipäivinä ei paljoa ylimääräistä hengailuaikaa jäänyt.

Laskeminen korkealla jäätiköllä on raskasta, varsinkin leirin alussa, jolloin elimistö ei ole sopeutunut korkealla olemiseen. Ensimmäisen päivän laskimme pelkästään rinteessä, tuntumaa hakien. Korkealla olemisen huomasi selvästi. Syke on normaalia ylempänä, hengitys tihenee ja lihakset "hapottavat" normaalia helpommin. Suunnitelmana oli ottaa toinen laskupäivä heti perään ja pitää sen jälkeen välipäivä. Mutta sää muutti suunnitelmia. Korkea jäätikkö on altis tuulille. Tuuli puhalteli voimakkaasti kolme päivää ja esti jäätikölle menemisen. Meille se tarkoitti leppoisaa alkua ja aikaa totutella korkeaan ilman alaan. Käytimme päivät oheisharjoitteiden tekemiseen ja yhtenä päivänä käytiin reilun 2500 metrin korkeudessa vähän kävelemässä ja ihastelemassa maisemia.

Zermattin ympäristössä katsottavaa riittää. Sieltä löytyvät, Mount Blancia lukuunottamatta, keski-Euroopan korkeimmat vuoret. Korkein on Dufourspitze/Monte Rosa, joka kohoaa aina 4634 metrin korkeuteen. Yli 4500 metrin huippuja on kaikkiaan kuusi. Tunnetuin alueen vuorista on kuitenkin 4478 metrin korkuinen, majesteettinen Matterhorn tai Italialaisittain Monte Cervino tai Suomalaisittain Toblerone-vuori. Se hallitsee Zermattin kylän maisemaa. Matterhornin huippu kohoaa ympäristöään selvästi korkeammalle ja nousee varsin kapeana, sarven muotoisena, kohti korkeuksia. Jos upeat vuoristomaisemat kiinnostavat, on Zermatt todella suositeltava matkailukohde. Itse kyläkin on kaunis. Uudempien alppitalojen seassa on vanhoja, perinteisiä puurakennuksia. Niitä löytyy ihan ydin keskustastakin. Shopailijallekin löytyy varsin paljon hypisteltävää, tosin hintataso on Suomalaisenkin mittapuun mukaan korkea.

Olosuhteet jäätiköllä olivat, no jäätikkömäiset. Leirimme alussa edellisestä lumisateesta oli jo jonkin aikaa. Kun iso määrä laskijoita hinkkaa kumpareikkoa, niin luonnollisesti se kuluu. Lumen alta tuli hiljalleen jäätikköä esiin. Kova tuuli teki vielä osansa, vieden irtolunta pois. Kahden viikon aikana lunta ei satanut. Sinällään oli mukava kun aurinko paistoi joka päivä. Kyllähän aurinkoisella säällä on mukavampi laskea kuin pilvisenä päivänä. Mutta kumpareikko olisi kaivannut reilusti uutta lunta. Kumpareikko meni koko ajan jäisemmäksi ja joissain kohti kummut alkoivat kadota. Mäki alkoi olla varsin haastava. Yhtä kaikki, kaikenlaisissa oloissa pitää pystyä laskemaan ja hyvää treeniä saatiin jäisiin oloihin.

Riikan osalta leiri meni hyvin. Lasku kulki mallikkaasti heti alkupäivistä lähtien. Hyppäämisessä keskityttiin takaperin voltin hiomiseen. Ja tulihan sieltä uran parhaita hyppyjä lumelle. Isompia haavereita ei onneksi sattunut. Viimeisenä päivänä tosin voltti ei ihan napsahtanut kohdille ja aika moinen pommi tuli alastuloon. Siitä selvittiin pienellä päänsäryllä ja kipeällä niskalla.

Kotiin paluun jälkeen on palauteltu, treenattu fysiikkaa ja käyty kertaalleen Rukalla. Marras-joulukuu on varsin kiireinen. Rukalla on useampi leiri ja toivon mukaan Taivalvaarallakin päästään piakkoin laskemaan.

-petri-

Kesäloma takana

Aika on taas rientänyt melkoista vauhtia. Kesäloma on takana ja koulukin jo alkanut. Riikalla kesä oli kiireinen ja kotona tyttö ei ehtinyt paljoa aikaa viettämään. Tässä vähän kesän kuulumisia.

Toukokuun loppupuolella alkoi valmistautuminen uuteen kauteen. Homma alkoi tiukalla testileirillä Rovaniemellä. Alkuun kaksi päivää fysiikka- ja taitotestejä, päälle pari päivää treenaamista. Kovat neljä päivää näkyivätkin kun kävin leiriläiset Rollosta hakemassa. Liikkuminen ei näyttänyt olevan ihan kepeimmästä päästä :)

Kesäkuun puolella kävimme kahteen otteeseen Oulussa minileirillä. Aamupäivät treenaattiin SuperParkissa. Siellä ohjelmaan kuului tramppahyppyjä ja yleistä voimisteluharjoittelua AirTrackilla. Urheilijat pääsevät treenaamaan SuperParkeissa, myös aukioloaikojen ulkopuolella. Kunhan varaa treeniajan etukäteen. Näin treenaaminen onnistuu paremmin ja rauhallisemmissa oloissa. Iltapäivisin tehtiin vielä fysiikkatreeniä.

Kesäkuun lopulla Riikka käväisi kansainvälisellä nuorten leirillä Puolassa. Viikon matkaan mahtui monipuolista tekemistä ja näkemistä, sekä hengailua Puolalaisten, Virolaisten ja Taivalkoskelaisten nuorten seurassa. Puolasta kotiuduttuaan tyttö ehti olla pari päivää kotona, kunnes oli taas lähtö leirille. Nyt vuorossa oli noin viikon mittainen rippileiri. Se vierähti Taivalkosken seurakunnan leirikeskuksessa Jokijärvellä.

Rippileiriä seurasi luonnollisesti konfirmaatio. Mukava päivä. Paljon vieraita läheltä ja kaukaa. Yksi etappi saavutettu.

Konfirmaatiopäivä

25.7. suuntasimme auton keulan kohti Norjaa. N. 1900 km autoilun jälkeen saavuttiin Jondalin kylään, Hardangerin vuonon rannalle. Paikka oli meille entuudestaan tuttu kahdelta edelliseltä kesältä. Laskemaan Jondalista ajetaan autolla Folgefonnan jäätikön juurelle n. 19 km matka. Korkeuseroa matkalle kertyy n. 1200 m. Tie on varsin "kiharainen" ja kapea. Aikaa matkaan meneekin n. 20-25 minuuttia.

"Tää on mun valtakuntaa." :) 

Laskupäiviä jäätiköllä kertyi kaikkiaan yhdeksän. Olosuhteet olivat, varsinkin pitkän tauon jälkeen, haastavat. Kumpareikko oli pehmeä ja loskainen. Lisäksi kummut kasvoivat todella isoiksi. Lasku Riikalla kulki heti alusta alkaen mallikkaasti. Leirin aikana tuli vielä pientä kehitystä, lähinnä laskuasennon suhteen. Vertailukohtaa laskemiseen pystyi hakemaan Saksan, Norjan ja Ruotsin maajoukkuelaskijoista. Ja mallikkaasti Riikka suoriutui silläkin mittarilla. Hyppäämäänkin päästiin. Riikka hioi jonkin verran takaperin volttia ja se paranikin loppua kohti.

Sää leirillä oli varsin vaihteleva, niin kuin noilla tienoilla tahtoo olla. Vettä satoi joka päivä, onneksi yleensä vain osan päivää. Välillä aurinkokin näyttäytyi. Rinteessä sää oli pääosin hyvä. Tosin leirin ensimmäisenä ja viimeisenä laskupäivänä saatiin "nauttia" jatkuvasta sateesta.

Seuraavan kerran lumelle lähdetään 4.10. Silloin suunnataan Sveitsin Zermattiin. Tässä välissä treenataan fysiikkaa ja hiotaan hyppyjä vesihyppäämällä. Seuraa vesihyppyleiri onkin sitten jo ensi viikolla, kun suuntaamme omalle leirille Nurmekseen.


-petri-

Kausi lopuillaan

Laajavuoren EC

Kisakausi on ensi viikonlopun kotikisoja vaille taputeltu. Ja mikä kausi se on Riikalle ollutkaan! Viime kirjoituksen aikaan oltiin Jyväskylässä ja edessä oli kauden viimeiset Eurooppa Cupin kisat. Palaillaanpa Jyväskylään.

Ennen kahta EC-kisaa oli ohjelemassa Nordic Cupin kaksi osakilpailua. Riikka laski niistä ensimmäisen. Toinen jätettiin väliin, jotta virtaa riittäisi EC-kisoihin. Laajavuoren mäki ei ehkä sopinut Riikalle ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta hyvinhän Riikka silti laski. Nordic Cupin kisassa napsahti palkintopallisija, kun tyttö sijoittui kolmanneksi. Mukava alku muutaman päivän urakalle.

Eurooppa Cupin kahdessa kisassa Riikka jatkoi tasaista suorittamista. Mitään ihan nappilaskuja ei tullut, mutta hyvää perustekemistä. Ensimmäinen kisa laskettiin sinkkuformaatilla ja toinen dualina eli parikumpareina. Molemmissa kisoissa sijoitus oli seitsemäs. Isoin ero kärkeen tuli taas hyppypisteissä. Kolme tiukkaa kisaa ilman isoja virheitä eli varmaa tekemistä.

Näin ensimmäinen Eurooppa Cup - kausi oli takana. Kahta ensimmäistä kisaa lukuunottamatta, Riikka osallistui kaikkiin EC-kisoihin. Sijoitukset olivat välillä 3-8. Yhtään huonoa kisaa ei Riikalla siis ollut ja ensimmäinen palkintopallisijoituskin napsahti plakkariin. Ei huono 14-vuotiaalle laskijalle! Cupin kokonaispisteissäkin tuli upeasti kahdeksas tila. Jos tyttö olisi laskenut kaikki kisat, olisi sijoitus todennäköisesti ollut vielä pykälän pari parempi. Mutta sillä ei sinällään ole mitään merkitystä.

EC:n jälkeen oli pari viikkoa aikaa ladata akkuja ja hioa laskua ennen uran ensimmäisiä MM-kisoja. Riikka valittiin alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin jotka laskettiin Italian Valmalencossa. Edessä oli noin viikon mittainen, jännittävä reissu. Tiedossa oli Riikan uran haastavin mäki.

Valmalenco

Kumpareikko Valmalencossa on todella jyrkkä ja se onkin yksi jyrkimpiä kisakumpareikkoja maailmassa. Ensimmäisissä treenilaskuissa oli vielä nähtävissä pientä arkuutta, mutta pikku hiljaa itseluottamus nousi ja tytön laskeminen parani. Kahden treenipäivän jälkeen edessä oli uran jännittävin päivä. Ensimmäinen MM-startti.

Kisassa oli mukana varsin kovan tason laskijoita. Oli Maailman Cupin palkintopallille tällä kaudella laskenut tyttö, NorAm Cupin, Eurooppa Cupin Pohjois-Amerikkalainen vastine, voittaja, Eurooppa Cupin voittaja jne. Kisapäivän treeni meni Riikalla hyvin. Ja niin meni itse kisakin. Karsinnassa hyvä lasku ja sillä selvästi finaaliin eli 16 parhaan joukkoon. Se oli Riikan oma tavoite kisoihin tullessa. Finaalissa kaikki oli siis plussaa. Finaalilasku onnistui myös hyvin. Ainoastaan loppupätkällä jäi parannettavaa. Sijoitus kuitenkin upeasti yhdeksäs. Aika jäätävän hieno avaus arvokisauralle! Vielä kun otetaan huomioon, että Riikka saa osallistua junnujen MM-kisoihin vielä viisi seuraavaa vuotta. Jos intoa riittää, jota en kyllä epäile, ja tyttö pysyy terveenä, niin tulevaisuudessa on odotettavissa aivan kärkipään sijoituksia.

Toisena kisapäivänä ohjelmassa oli parikumpareet ja samalla 15-vuotissyntymäpäivä. Sijoituksellisesti siitä ei tullut Riikalle aivan niin hyvä päivä. Mutta muutoin varmasti ikimuistoinen. Riikan tie nousi pystyyn kun vastaan asettui tämän kauden NorAmin voittaja, Berkeley Brown Kanadasta. Hän oli tällä kaudella myös kolmas Kanadan mestaruuskisojen kumpareissa ja parikumpareissa. Ja jos on lajia seurannut, tietää että Kanadan taso naisten sarjassa on maailman paras. Todella kova laskija oli siis vastassa. Taktiikka Riikalle oli lähteä haastamaan vauhdissa. Keskipätkällä tyttö tulikin kovaa ja lasku oli koko ajan lähdössä lapasesta. Vähän ennen alanokkaa näin kävikin. Pikku "kylkimyyryt", mutta maaliin asti kuitenkin selvittiin. Kun vastustaja ei tehnyt isoja virheitä, niin ihan vielä ei Riikan eväät riittäneet voittoon asti. Mutta aivan upeaa itsensä haastamista. Loppusijoitus 14. Mutta syy miksi päivästä tuli ikimuistoinen oli isoveljen Rikun, huikea kisapäivä. Riku eteni voitosta voittoon ja nappasi lopulta maailmanmestaruuden. Riikka eli menossa mukana. Kannusti veljeään kovasti ja voiton ratkettua oli silmin nähden liikuttunut. Mutta niin oli myös allekirjoittanut.

Upean Italian matkan jälkeen oli edessä pitkä matkustupäivä. Kotona ehdittiin piipahtamaan yhden yön verran ja matka jatkui Rukalle SM-kisoihin. Olosuhteet olivat Rukallakin haastavat. Keväisistä loskakeleistä ei ollut tietoakaan ja kumpareikko oli aivan jäässä. Kun muutoinkin mäki oli tehty haastavaksi, oli edessä vaikea kilpailu. Mutta hyvinhän se taas meni, Kaksi hyvää laskua ja naisten sarjan Suomen mestaruus. Samalla napsahti käsky uran ensimmäiseen doping-testiin. Onneksi homma hoitui varsin ripeästi ja jännittävä kokemus ei turhaa venynyt.

Riikan upea kausi oli huomioitu myös muiden toimesta. Keväisin jaetaan kolmen kumparelaskun olympia-mitalistin eli Janne Lahtelan, Mikko Ronkaisen ja Sami Mustosen kiertopalkinto, Olympia-malja. Se annetaan lupaavalle nuorelle kumparelaskijalle, joka on kauden aikana ottanut ison harppauksen laskemisen saralla. Tänä vuonna tuo palkinto tuli Riikalle. Hän on ensimmäinen naispuolinen laskija joka kyseisen palkinnon saa.

Nyt on viikon verran otettu iisimmin ja käyty vähän laskemassakin. Kisakauden päätös on ensi viikonloppuna kotimaisemissa, kun Taivalvaaralla lasketaan Mercedes-Bemz Freestyle Ski Tourin viimeiset osakilpailut. Samalla vähän leireillään ja aletaan hiomaan laskua tulevia kausia varten. Riikan hyvät suoritukset poikivat ensi kaudeksi paikan maajoukkueen haastajaryhmään. Sieltä napataan vielä vähän lisäpotkua treenaamiseen.

-petri-

Riikka ja Olympia-malja

EC:n huipennus

Viime kirjoituksen aikaan oltiin Itävallassa ja Riikalla upea EC uran avaus takana. Sen jälkeen on reissaaminen jatkunut. Riikkakin on monta upeaa kokemusta rikkaampi ja takonut upeita kisalaskuja kerta toisensa jälkeen.

Itävallan jälkeen ohjelmassa oli siirtyminen Sveitsin Prato Levantinaan. Siellä oli kolme kisaa peräkkäisinä päivinä. Kumpareikko Pratossa oli huono. Loiva mäki, vähäisen lumen takia todella kapea ja vähän sinnepäin tehty. Ei nyt oikein millään mittarilla EC-tasoa. Riikka jatkoi siitä mihin Itävallassa jäi. Ensimmäisen päivän sinkkukisassa hienot laskut karsinnassa ja finaalissa. Loppusijoitus 6.

Seuraavana päivänä jatkettiin parikumpareilla. Karsinnassa Riikka laski hyvin ja oli viides. Parikumparevaiheessa vastaan tuli Ranskan Mathilde Dournier. Lasku lähti hyvin liikkeelle, mutta ylähypyn jälkeen Riikalle tuli virhe ja sen seurauksena kaatuminen. Urakka loppui siihen. Tuloksena kuitenkin 8. sija.

Keski-Euroopan kiertueen viimeinen kisa oli myös parikumpareet. Tässä kisassa ei ollut karsintaa, vaan laskijat sijoitettiin kaavioon EC-rankingin mukaan. Riikka pääsi suoraan 16 joukkoon ja sai heti revanssi mahdollisuuden Dournierista. Sisuuntunut tyttö ei jättänyt mahdollisuutta käyttämättä, vaan laski hienosti ja nappasi voiton edellisen päivän kakkosesta. Puolivälierässä hyvä tekeminen jatkui, mutta ei aivan riittänyt Itävallan Katharina Ramsaueria vastaan. Lopullinen sijoitus kuitenkin uran siihen asti paras eli viides.

Tiukka Keski-Euroopan EC-turnee meni Riikalta selvästi paremmin kuin osasimme odottaa. Kahdeksaan päivään viisi kilpailua ja kaikki sijoitukset välillä 5-8. Kovaa työtä 14-vuotiaalta. Ja parempaa oli vielä tulossa...

Kotiin paluun jälkeen ei jääty makailemaan. Pienen palautusjakson jälkeen oltiin taas suksilla. Ensin jokunen hyvä treeni kotona ja heti seuraavana viikonloppuna leiri Jyväskylän Laajavuoressa. Leirin jälkeen vähän kevyempi jakso ja katseet kohti seuraavaa koitosta Ruotsin Kungsbergetissä.

Eurooppa cup jatkui Ruotsissa 11.-12.3. Kumpareikko Kungsbergetissä on loiva, vähän liiankin loiva EC-tasolle. Mutta taas laitettiin numeroliiviä päälle ja tultiin mäkeä alas. Ja hyvinhän Riikka taas laski. Oikeastaan tosi hyvin. Ensimmäinen kisa mentiin sinkkuformaatilla. Tuloksena karsinnan neljäs tila. Finaalissa Riikka laski vieläkin paremmin. Oli selvää että nyt ollaan lähellä uran ensimmäisetä palkin topallipaikkaa Eurooppa cupissa. Lopputulosten julkistamisen jälkeen oli Riikalle edessä pieni pettymys. Tuloksena hieno neljäs tila, mutta vain 0,04 pistettä pronssista. Pikku hiljaa pettymys jäi kuitenkin taka-alalle.

Sunnuntaina jatkettiin parikumpareilla. Kisapaikalle tullessa kuultiin iloisia uutisia. Kisojen tulospalveluohjelmassa oli havaittu virhe. Haarahypyn kerroin, mm. Riikka hyppäsi sitä, oli liian pieni. Virheen korjauksen jälkeen Riikka nousikin tuloksissa kolmanneksi! Uran ensimmäinen podiumpaikka oli plakkarissa. Harmittava seikka asiassa oli se että Riikka ei päässyt virheen seuraksena pokkaamaan palkintoa palkintojen jaon yhteydessä. Se jäi vielä kokematta. Mutta varmuudella sekin on vielä edessä.

Sunnuntain kisassa sama varma ja hyvä tekeminen jatkuin. Karsinnasta kolmas sija. Parikumparevaiheessa vastaan oli tulossa kovia laskijoita. Heti alkuen tarjolla oli taas revanssi. Sveitsissä Riikan voittanut Ramsauer sai nyt maistella fiiliksiä tappion jälkeen. Seuravana vastaan asettui Riikan ikätoveri Thea Wallberg Ruotsista. Tiukka taisto päättyi Riikan voittoon. Välierässä vastus vain koveni. Nyt viereen asettui Norjan Kristine Gullachsen. Riikka jatkoi erinomaisia otteita, mutta aivan ei vielä riittänyt voittoon asti Norjan tyttöä vastaan, joka muuten oli muutamaa päivää aiemmin kisannut aikuisten MM-kisoissa ja oli parikumpareissa 21. Riikan tie vei pronssilaskuun. Siellä tuli niukka tappio Ruotsin Clara Månssonille ja neljäs tila. Hän oli muuten juuri se laskija jonka kanssa Riikan sijoitus vaihtui tulosten muututtua. Kisan jälkeen Riikka oli hyvillä fiiliksillä.. Päivän aikana tuli viisi tiukkaa laskua, joissa kaikissa Riikka laski todella hyvin.

Reissun päällä ollaan edelleen, nyt Jyväskylässä. Tänään perjantaina, ohjelmassa on Nordic cupin kilpailu. Sunnuntaina ja maanantaina lasketaan kauden viimeiset Eurooppa cupin kilpailut. Eilisen treenin perusteella ei ole mitään syytä, miksi Riikka ei laskisi hyvin täälläkin.

-petri-

Reissussa

Kirjoittelen tätä postausta hotellihuoneessa. Paikka on Itävallan Salzburg. Riikka on myös matkassa. Mitä täällä tehdään ja miten tänne on päädytty selviää tuonnempana. Mutta palaillaanpa vielä tammikuun puolelle,

Riikan kisakausi starttasi Ruotsin Åresta tammikuun puolivälissä. Ohjelmassa oli kaksi Nordic Cupin kisaa. Kisat olivat samlla Riikan ensimmäiset FIS-kisat. Naisten sarjassa siis laskettiin. Kumpareikko Åressa ei ollut ihan parhaasta päästä. Riikka laski hyvin, mutta ehkä kumpareikko ei sopinut Riikan tekniikalle. Vaan liekkö se oikein sopi kenenkään tekniikalle. Lauantain kisassa Riikka oli hienosti kuudes ja sunnuntaina kahdeksas.

Åren jälkeen treenattiin kovaa ja olipa ohjelmassa yksi leirikin. Riikan lasku parani koko ajan ja hyviä laskuja alkoi tulla entistä tiuhempaan. Laskemisen ohella on luonnollisesti hiottu hyppäämistä. Takaperin voltti on parantunut sitten vime talven ja alkaa tulla melkoisella varmuudella jaloilleen. Mutta paljon siinä on vielä hiomista. Mutta vielä ei ole kiire mihinkään.

Yksi Riikan vahvuus on tasaisuus. Oman tason laskuja tulee liukuhihnalta. Tasaisuuden takana on paljon laskemista. Oman ikäisekseen tyttö on ehtinyt kumpuja pöllyttämään todella paljon.Tasaisuus auttaa kisatilanteissa. Tasaisuus treeneissä luo henkistä varmuutta kilpailuihin ja luottoa omaan tekemiseen. Vaikka jännitys ennen kisastarttia voi olla suurikin, niin kun lähtöpaikalta startataan, menee tavallaan autopilotti päälle ja kisalasku onnistuu hyvin. Kyseessä on kuitenkin herkkä laji ja virheitä sattuu matkan varrella. Ne pitää vain hyväksyä ja ottaa niistä opiksi, jos jotain opiksi otettavaa on.

Jo ennen kauden alkua yksi Riikan tavoitteista oli päästä laskemaan joitakin Eurooppa Cup - kisoja. Se tavoite on nyt saavutettu. Viime viikon torstaina suuntasimme Eurooppa cup - kiertueelle. Luvassa tiukka setti. Viisi kisaa kahdeksan päivän sisällä. Ensimmäinen pysäkki oli Itävallassa. Paikkana Itävaltalaisittain pieni keskus, Gaissau-Hintersee, joka härmäläisen mittapuun mukaan on kuitenkin iso mäki. Aikaa laskun hiomiseen oli perjantaina kahden tunnin ja kisapäivänä 40 min treenien verran. Tosin perjantain treeni typistyi parin laskijan loukkaantumisen ja niistä seuranneiden taukojen takia. Homma pysähtyi rinteessä helikopterin noutaessa epäonniset laskijat saamaan jatkohoitoa. Valittettavia sattumia, mutta näitä kumparelaskussa sattuu.

Kisamäkeen tutustumista isoveljen kanssa, ennen ensimmäistä treeniä.

Kisamäki Gaissau-Hinterseessa on loivahko. Olosuhteet olivat varsin keväiset. Yöllä sää kävi pakkasella, mutta päivällä oltiin plussalla ja aurinko lämmitti melkoisesti. Kumpareikko pehmeni kisapäivän aikana. Karsinnan ja finaalin välillä oli aika iso ero olosuhteissa. Karsinnassa oli vielä vähän kovempi kumpareikko, kun finalissa olosuheet olivat jo loskaiset. Heti ekassa kisassa eli EC-debyytissä, Riikka laski hienosti. Jopa minä yllätyin Riikan laskemisesta ja olen aika monta tytön laskua nähnyt. Heti tärähti finaalipaikka ja vieläpä selvästi. Hyvä lasku toi 7. sijan ja koko porukan parhaat laskutekniikkapisteet. Riikka yllättyi itsekin, miten ylös oma laskeminen riittää. Finaalissa piirun verran huonompi lasku, mutta hyvä edelleen. Lopputuloksena upea 7. sija.

Sunnuntaina oli vuorossa toinen kisa. Nyt jo kokeneena EC-laskijana Riikka täräytti elämänsä laskun ja nappasi 6. sijan. Nyt laskuvauhti oli aivan parhaasta päästä. Itseasiassa vain yhden sadasosan nopeinta perässä. Finaalissa ylähypyn jälkeen tuli pari pientä virhettä. Muutoin lasku oli hyvä ja riitti 8. sijaan. Molempina päivinä finaaleissa näkyi selvästi että kun mäki oli pehmeämpi ja kummut selvästi isommat, ei Riikka pystynyt laskemaan ihan niin hyvin ja varsinkaan kovaa, kuin karsinnoissa.

Laskutekniikka ja -vauhti alkavat siis olla jo hyvää EC-tasoa. Hyppääminen, niinkuin ennakkoon tiedettiin, on vielä se heikoin lenkki. Siinä tulee muutama piste tappiota parhaille laskijoille. Jos Riikka saisi samoja tai edes osapuilleen samoja pisteitä kuin kärkinaiset, niin mahdollisuuksia olisi jopa palkinnoille. Mutta niiden sijoitusten aika tulee sitten kun on tullakseen. Tämä kausi opetellaan kiertue-elämää ja seuraavilla ollaan sitten entistä vahvempia.

Tänään maanantaina hurautimme Salzburgiin viettämään leppoisan akkujen latauspäivän. Vähän shoppailua ja historiallisiin nähtävyyksiin tutustumista. Huomenna tiistaina auto starttaa kohti Sveitsiä ja tiukkaa kolmen kisan settiä to-la.

Ja hei, loppuun iso kiitos Taivalvaaran Hiihtokeskukselle, Hotelli Herkolle ja Kosken Topparille. He aloittivat yhteistyön Riikan kanssa ja ovat sitä kautta mahdollistamassa mm. tätä EC-reissua.

-petri-

Kohta kisataan!

Kotimaisemissa treeniolosuhteet ovat olleet jo pidemmän aikaa loistavat. Taivalvaaralla on päästy treenaamaan kumpareita jo puolitoista kuukautta, Rukalla hieman pidempään. Hyvissä oloissa harjoittelu on tuottanut tulosta ja Riikan lasku alkaa olla hyvässä kuosissa.

Sairasttelu on haitannut Riikan harjoittelua jonkin verran. Sairastelu alkoi jo marraskuun puolella. Nuhaa, yskää, kuumeilua. Ajanjaksoon on sisältynyt yksi antibioottikuuri poskionteloiden tulehdukseen, muutama lääkärissä käynti ja astmalääkityksen muuttaminen. Kokeiltiinpa Joulukuu kotiopetustakin siltä varalta, että oireet olisivat johtuneet koulun sisäilmaongelmista. Nyt näyttäisi että sairastelu alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, ainakin näin toivotaan.

Sairastelun takia Riikalla on jäänyt useampi treeni väliin. Kaikesta huolimatta laskeminen on mennyt koko ajan eteenpäin. Isoin ongelma on yleiskunnon heikentyminen, joka taas on vaikuttanut siten, että treeneissä tyttö ei ole jaksanut laskea normaaleja laskumääriä. Olemmekin pyrkineet siihen että ne laskut mitä on tehty, on tehty mahdollisimman laadukkaasti. Eli laatu on korvannut määrän. Ja se ei ole huono vaihtoehto. Riikalla on ikäisekseen jo melkoinen määrä laskuja takana ja hyvä rutiini laskea oman tason mukaisia laskuja. Tästä syystä sairastelu ei ole tehnyt niin isoa hallaa, kuin mitä ehkäpä huonomman rutiinin omaavan laskijan kohdalla. Tai näin ainakin minä asian näen.

Laskeminen on ottanut aimo harpauksen eteenpäin sitten viime kauden. Viimeisen parin viikon aikana on tullut vielä yksi askel oikeaan suuntaan . Laskutekniikan kehittyminen on tuonut laskuun uutta sähäkkyyttä ja lisää vauhtia. Perustaso on siis noussut, mutta aika-ajoin on ollut väläyksiä vielä paremmasta. Jotta tuon vielä paremman tason saa tuotua rutiinin tasolle, pitää vielä useamman kerran nousta hissillä rinteen päälle ja sivakoida alas. Mutta uskotaan että sekin askel vielä tällä kaudella otetaan.

Heikoin lenkki Riikalla on hyppääminen. Sen eteen on vielä tehtävä paljon töitä. Hyppäämisessä sairastelu ja sen kautta vähäisempi treenaminen näkyy eniten. Mutta ei senkään takia kannata olla huolissaan. Tyttö on vasta 14-vuotta ja kokonaisissa kisasuorituksissa ollaan jo parhaiden Suomalaisten naisten tasolla. Kumparelaskussa 60 % pisteistä tulee laskutekniikasta, 20 % ajasta ja 20 % hypyistä. Eli kaiken pohjalla pitää olla hyvä laskutekniikka. Hyvä laskutekniikka mahdollistaa myös kovempaa laskemisen. Aivan maailman kärkitasolla piste-erot ovat varsin pienet ja sinne päästäkseen pitää myös hyppääminen olla hyvällä tasolla. Eurooppa Cupin kärkisijoille on mahdollista päästä naisten sarjassa kohtuullisellakin hyppäämisellä.

Kisakausi starttaa ensi viikonloppuna Ruotsin Åressa. Ohjelmassa on Nordic Cupin avaus. Siellä Riikka laskee naisten sarjassa ja pääsee testaamaan tasoaan Pohjoismaiden parhaimmistoa vastaan. Paikalla ovat lähes kaikki parhaat laskijat. Mitään sijatavoiteitta Riikalla ei sinne ole. Tavoitteena on laskea omalla tasolla ja kliseisesti katsoa mihin se riittää. Oleellista on nauttia kisaamisesta ja luukuttaa niin hyvin kuin vain mahdollista. Tämä kausi on Riikalle ensimmäinen naisten sarjassa ja on tavallaan välitsekkaus missä mennään. Tavoitteet ovat jossain kauempana.

Huomenna käydään tekemässä hyppyvoittoinen treeni Taivalvaaralla ja torstai-aamuna suuntaillaan auton keula Årea kohti. Palaillaan kisaviikonlopun jälkeen asiaan!

-petri-

Treeniä

Viime päivinä talvi on säiden puolesta ottanut takapakkia. Lumi tuli ja lumi suli. Onneksi välissä oli reilun viikon pakkasjakso jolloin rinteitä on päästiin lumettamaan. Rukalle saatiin kumpareikko valmiiksi viime viikolla ja Taivalvaarallakin alkaa olla lumet treenikumpareikkoa varten. Ensi viikolla mäki saataneen tehtyä. Sitten pääsee treenailemaan kotimäessäkin.

Viime viikolla oli talvikauden ensimmäinen leiri jossa päästiin laskemaan kumpareita. Leiri oli Rukalla perjantaista sunnuntaihin. Ohjelmassa oli kaksi treeniä päivässä. Rukan rinne on varsin jyrkkä ja siten aika vaikea. Ei ehkä ihan paras mahdollinen paikka junnulaskijalle aloittaa kausi. Kumpareikko ei kuitenkaan ollut jäinen ja se helpotti laskemista. Alkuun kummut olivat varsin pienet, mutta hiljalleen kasvoivat. Viime kirjoituksessa ennakoin, että tällä kaudella Riikka tulee laskemaan ihan eri tasolla mitä aiemmin. Ja ensimmäisen leirin perusteella näin on. Lasku alkoi kulkemaan mallikkaasti heti ensimmäisestä treenistä lähtien ja parani vielä leirin aikana. Perustekniikka on Riikalla ollut jo aiemmin hyvällä mallilla. Nyt kun on fysiikka on ottanut aimo harppauksen eteenpäin, niin se mahdollistaa taas uusia asioita laskemisessa. Näillä lumilla laskuaikaa on vielä sellaiset 5,5 kuukautta eli aikaa treenaata ja kehittyä on vielä reippaasti.

Ensimmäisen leirin fokus Riikalla oli laskemisessa. Tällä viikolla on taas uusi leiri. Nyt Rukalle mennään torstaina ja treenataan sunnuntaihin asti. Tällä leirillä mukaan tulee enemmän hyppäämistä ja hyppyjen  jälkeisten osien laskemisen treenaamista. Riikalla on aikaa kauden ensimmäiseen kisaan noin 1,5 kuukautta. Vielä ei siis ole kiirettä saada kisapakettia kuntoon, vaan voi keskittyä eri osa-alueiden hiomiseen. Pikkuhiljaa palasia sitten liitellään yhteen. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö kisamittaisia laskuja vielä kannattaisi laskea. Niitä kannattaa ehdottomasti tehdä jonkin verran, jotta tuntuma niihin löytyy, mutta koko paketin ei vielä tarvitse olla täydessä tikissä. Kun aletaan menemään tammikuun puolelle, niin silloin olisi hyvä olla kokonaiset laskut jo hanskassa. Mutta niitäkin on sitten aikaa hioa kauden loppuun asti.

Isompia tuloksellisia tavoitteita Riikalla ei tällä kaudella ole. Ja ei niitä 14-vuotiaalla urheilijan alulla tarvitse ollakaan. Tärkeintä on tehdä töitä ja kehittyä askel kerrallaan. Kotimaisten kilpailujen lisäksi ohjelmaan kuuluu ainakin Nordic Cupin kisoja, mutta toivon mukaan myös joku Eurooppa Cupin kisakin. Kansallisessa kalenterissa on niin vähän kisoja, että EC-kisat tulisivat tarpeeseen. Viime kaudella kisaaminen jäi Riikalla todella vähiin. Suomessa oli kumparekisoja vain neljänä viikonloppuna. Näistä yhteen etelä-Suomen junnukisaan ei Riikan kanssa menty, koska siellä ei olisi ollut Riikalle kanssakilpailijoita. Keuhkokuumeen takia muista vähäisistä Suomen kisoista jäi Laajavuori vielä väliin.

Tälle kaudelle lajiliiton eli Ski Sport Finlandin kalenteri ei näytä yhtään paremmalle kuin viime vuonnakaan. Kisoja on luvattoman vähän. Tällä hetkellä vahvistettuja kisaviikonloppuja, joissa on mukana 16 v. sarja ja sitä vanhemmat, on vain kaksi. Nämä ovat Rukan SM-kisat ja Nordic Cupin kisat Laajavuoressa. Näiden lisäksi ollemme ehdottaneet että Taivalvaaralla pidettäisiin kansallisen freestylekiertueen osakilpailu. Freestylehiihdossa lajiliitolla on moneen muuhun lajiin verrattuna selvästi vahvempi rooli kilpailujen järjestämisessä. Kansallinen kiertue on ollut liiton organisoima jo vuosia. Tämän kiertueen lisäksi kisoja ei juurikaan ole ollut. Ja joitain vuosia siten ei ole ollut oikein tarvettakaan. Kisoja kiertuella oli sen verran monta. Pikkuhiljaa kiertue on kuihtunut. Tällä hetkellä pelkät kotimaan kisat kiertämällä ei urheilijalla ole mitään mahdollisuuksia kehittyä kilpailijana. Kumparelaskija treenaa kilpaillakseen, ei pelkästään siksi että se on niin mukavaa. Pari kolme kisaviikonloppua ei riitä motivoimaan töiden tekoon riittävässä määrin. Lisäksi kisat kehittävät junnulaskijaa enemmän kuin pelkkä treenaaminen.

Tyttöjen/naisten puolella on kansallisella tasolla vähän laskijoita. Tästä syystä Riikka on vuosien aikana kärsinyt vähän myös kilpailun puutteesta. Eli välillä kisoissa ei ole tarvinnut laittaa kaikkea peliin menestyäkseen. Tästä syystä kovemman tason kansainväliset kisat palvelisivat Riikan kehittymistä jo näinkin varhaisessa vaiheessa. Mutta ei stressata, vaan katsotaan mitä talvi tuo tullessaan.

-petri-